Mistä nimi on peräisin, mistä damastiteräksen myytti on saanut alkunsa?

Sanan ”damasti” alkuperä löytyy Syyrian pääkaupungista. Damaskoksen kautta tuotiin 1700-luvulle saakka Eurooppaan terästä Intian ja Persian alueelta. Tämän teräksen tunnusomaisena piirteenä oli kuviointi. Kuinka tarkalleen tämä teräs valmistettiin, ei kuitenkaan ole tarkasti tiedossa (lähde: Wikipedia).

Homogeenisen ja tasalaatuisen teräksen valmistaminen vaatii vielä nykyäänkin, postindustrialisaation aikakaudella, paljon kokemusta ja tuotantoprosessin varmuutta. Voidaan siis kuvitella, että vaikeudet ennen industrialisaatiota – keskiajalla ja antiikin aikana – olivat huomattavasti suuremmat. Teräksen laadun lisäksi hyvän veitsen takana olivat ennen kaikkea seppän taito ja kokemus. On siis itsestään selvää, että laatu vaihteli seppästä toiseen ja veitsestä toiseen.
Veitsien teräs ei saa olla vain homogeenista ja tasalaatuista. Sen on lisäksi täytettävä osittain ristiriitaisia vaatimuksia. Siksi on ratkaisevaa punnita eri vaatimuksia ja varmistaa optimaalinen tasapaino. Toisaalta veitsiteräksen tulee olla kovaa, mutta ei liian kovaa, sillä muuten terä voi murtua kovassa rasituksessa. Toisaalta veitsiteräksen ei myöskään saa olla liian pehmeää, sillä jatkuvan kulumisen vuoksi veitsi menettäisi terävyytensä liian nopeasti käytössä.

Oli siis tärkeää yhdistää nämä ominaisuudet. Sillä terästä, joka täyttäisi kaikki vaatimukset samanaikaisesti, ei voitu valmistaa tasalaatuisena. Siksi yhdistettiin kova teräs, joka takaa terävyyden ja terän kestävyyden, sitkeään teräkseen, joka antaa veitselle tarvittavan joustavuuden ja murtumattomuuden. Tärkeää oli sijoittaa kova teräs siihen kohtaan, jossa valmiin veitsen terä sijaitsee.

Jokapäiväisessä käytössä terän muodostavan teräksen kovuuden ei tulisi olla liian suuri. GÜDE damastiterien terä GÜDE kova ja kestää hyvin leikkaamista, mutta ei kuitenkaan liian kova, joten se on helppo teroittaa.

Damaskiveitsen valmistus alkaa pakkauksesta, joka koostuu useista eri kovuusasteisista teräskerroksista (yleensä kahdesta tai kolmesta). Paketti kuumennetaan uunissa, hitsataan tulella ja leikataan sen jälkeen pituus- tai poikittain, asetetaan päällekkäin ja hitsataan uudelleen tulella. Tätä toistetaan, kunnes haluttu määrä teräskerroksia on saavutettu. Tällöin seppä on huolehdittava siitä, ettei tiettyä lämpötilaa ylitetä. Muuten teräksen hiili palaisi. Seuraavaksi tarvitaan seppän käsityötaitoa vasaran ja alasimen kanssa.

Kierrättämällä teräspakettia taivutuksen ja taonnan aikana voidaan saada aikaan erilaisia kuvioita pinnalle. Veitset saavat lopullisen ulkonäönsä happokylvyssä. Siellä eri kerrokset ja virtausviivat muotoutuvat koristeelliseksi kuvioinniksi.

GÜDE :n damastiterät GÜDE silmänilo. Melkein liian kauniita käytettäväksi.